Puheenjohtajan vastine - Ajanhukka vai investointi?

Ajanhukka vai investointi?

Juhani Mykkänen (2.10. HS) ilmaisi kantansa kielten opiskelun tuottamaan ajanhukkaan. Tärkeä näkökulma sikäli, että yhä useampi impivaaralaissuomalaisten kannattaja on aivan samaa mieltä: vain englantia tarvitaan. Lisäksi viimeisin peruskoulun opetussuunnitelma tukee samaa: kielitaitoa ei tarvitse monipuolistaa, lisää vain samaa. 

Monimutkaiset asiat eivät mahdu mediakeskusteluun. Mykkäsen kannattajat luottavat siis siihen, että konekääntäjän tulkinta kiinasta tai japanista englanniksi antaa oikean kuvan viestistä.  Uskontoristiriitojen selvittämisessä riittää, kun tulkki raportoi ’totuuden’ englanniksi arabiasta, hepreasta, kurdista. EU-neuvottelujen pohjaksi riittää poliitikoille arvaus siitä, mitä kääntäjä on valinnut tulkita ranskasta englanniksi. Mikä mahtaa olla syynä, että sopimuksen jälkeen pitää niin usein väitellä siitä, mitä tuli sovituksi? Venäjää osaa suomalaisista häviävän vähän, emmekä osaa hyödyntää monien korkeaa akateemista koulutusta ja näkemyksiä, puhumattakaan, että ymmärtäisimme siletä tulevia uutisia. Nämä ovat joitakin esimerkkejä siitä, miten suomalaiset osaavat liian harvoja kieliä, ja ratsastavat pintatiedolla. Seurauksena ymmärretään heikosti erilaisuuden rikkautta. Sen sijaan rasismi, joka nousee erilaisuuden pelosta ja tiedon puutteesta, kukkii runsaana.

Korkeakoulutuksessakin nykyinen yliopistosta valmistuva maisteri kelpaa ilman latinan, saksan tai ranskan aakkosiakaan. Samalla syntyy ylioptimistinen kuva siitä, että kun välittäjäkieli englanti tunnetaan, ovet on avattu kaikkiin kieliin ja kulttuureihin, ja niissä syntyneeseen osaamiseen. Miten pinnallinen harhakuva! Pitää osata alkukieltä, kontekstia  ja -kulttuuria, jotta todella voi ymmärtää. Tiedämme, että kielen opiskelu vie aikaa: kuin rahaa pankkiin nuorella iällä. Kielten opiskelu on investointi tulevaan ja erottautumiskeino työmarkkinoilla.

Työelämän vaikuttajat puhuvat monien kielten tarpeesta alvariinsa, kokemuksen viisastamina. Verkostoituvassa maailmantaloudessa englanti on loistava apu, mutta ei ratkaisu syvälliseen ymmärrykseen. Tarvitsemme maailman suurten kielten osaajia, ehdottomasti.

Keskittäminen englantiin on kielikoulutuspolitiikkamme suurin virhe, josta jälkeläisemme tulevat meitä tukistamaan. Järjen ääni kertoo, ettemme voi jatkaa impivaarasuomalaisina globaalitaloudessa. Toinenkin vaihtoehto on: opiskellaan kieliä ja kulttuureita, erilaistutaan, yritetään edes ymmärtää!